Piilotettu aarre



Asiantuntija-apua somepalveluiden käyttöön

Älä kutsu mua rumaksi kääpiöksi!

johanna_janhonen_suur_jyvaskylan_lehti

10.9.2014 Suur-Jyväskylän Lehdessä julkaistiin tämän kolumnin versio 1. Tämä on saman tekstin ns. lopullinen versio. Opetus: älä luovu totutuista prosesseista, pressiä on myöhäistä pysäyttää silloin, kun lehti on jo laatikossa. ;)

Elokuun puolivälissä kävin TubeCon-nimisessä tapahtumassa Hartwall-areenalla ihmettelemässä suomalaista YouTube-huumaa. Paikalla oli satoja tubettajia ja tuhansia heidän seuraajiaan. Kohdeyleisö olivat erityisesti lapset ja nuoret, huoltajille oli järjestetty omaa ohjelmaa aikuisparkkiin(!). Siellä vanhemmille puhui muun muassa Suomen ensimmäinen nettipoliisi Marko Fobba Forss. Koulua oli silloin käyty eri puolilla Suomea vasta muutama päivä ja Fobbaa otti päähän: ilmoitukset koulukiusaamisesta olivat alkaneet ihan heti.

Koulukiusaaminen harmitti myös Suomen lukiolaisten liittoa, joka aloitti sosiaalisessa mediassa pari viikkoa sitten kiusaamisen vastaisen kampanjan nimeltään #kutsumua. Kampanja noteerattiin ensimmäisen vuorokauden jälkeen Ylen pääuutisissa, seuraavana päivänä Instagramissa meni jo rikki 10.000 kuvan rajapyykki. Kuvissa oli lappuja, joissa oli yleensä kaksi sanaa, ensin yliviivattu haukkumanimi ja sitten sana, jolla ihminen halusi mieluummin tulla kutsutuksi. Instagram-virrassani näkyi niin tuttavieni kuin seuraamieni julkisuuden henkilöiden tunnustuksia. Osa lapuista oli aika koskettavia – miten ihmeessä tuotakin ihanaa ihmistä on voitu kutsua noin törkeällä nimellä. Tämän kolumnin otsikko on muuten poimittu Anna Abreun lapusta, jonka mukaan häntä on nimitelty myös isopääksi ja nörtiksi.

Toivon, että kampanja paitsi herättää ihmiset miettimään tarkemmin omia puheitaan ja käytöstään, myös voimaannuttaa kiusattuja. Jos tuotakin nykyään niin menestynyttä ihmistä on kutsuttu koulussa v**un tyhmäksi läskiksi, kyllä kai minäkin tästä selviän!

Omaan lappuuni kirjoitin siitä, miten vartaloni ei ollut teini-ikäisenä muiden mielestä tarpeeksi kehittynyt. Lautatytöstä tuli kuitenkin isona imetysmyönteinen nainen, eli sen, miltä teininä näyttää, ei tarvitse määrittää loppuelämää.

Elämäänsä avoimesti YouTubessa jakavat nuoret ovat myös saaneet tottua nimittelyyn. He kertoivat, miten ensimmäiset ilkeilyt todella satuttivat, mutta sittemmin he ovat oppineet olemaan välittämättä asiasta. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Tubetuksen myötä heille on kehittynyt parempi itseluottamus ja he ovat syystäkin ylpeitä tekemistään hienoista videoista, keräämistään seuraajamääristä, ja siitä, miten luontevasti he osaavat esiintyä.

Aikuisparkissa kävi myös Pinkku Pinsku, joka kertoi vloggaamisestaan äitinsä kanssa. Alle vuodessa hän on kerännyt kanavalleen lähes 20 000 seuraajaa. Lavalla hän kertoi odottavansa jo kovasti 12-vuotissyntymäpäiväänsä, joten myöhemmin kävin katsomassa miten hän sitä vietti. Hämmästyin siitä, miten elävästi hän dokumentoi omaa ja koulukavereidensa elämää verkkoon. Millainen ura onkaan edessä ihmisellä, joka on lapsesta asti tottunut katsomaan maailmaa kameran läpi?