Piilotettu aarre



Asiantuntija-apua somepalveluiden käyttöön

Koko suku somessa, osa vastoin tahtoaan?

johanna_janhonen_suur_jyvaskylan_lehtiTämä kirjoitus on julkaistua alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 12.11.2014

Olin muutama viikko sitten MTV:n Seitsemän uutisissa kommentoimassa suomalaisten sosiaalisen median käyttöä. Uutisten jälkeen muutamat somessa aktiiviset tuttavani ihmettelivät: vieläkö noista perusasioista pitää jauhaa. Vielä. Vuosi sitten Tilastokeskuksen kyselyssä some jakoi kansan kahtia, puolet aikuisista oli viimeisen 3 kuukauden aikana ollut somessa, puolet ei.

Puhuimme muun muassa siitä, että ihmiset jakavat somessa perheenjäsentensä valokuvia. Aikuiset voivat helposti sopia keskenään pelisäännöt someen. Facebookissa aktiivisella vaimolla ei ole automaattisesti lupaa jakaa siellä myös miehensä kuvia ja päinvastoin, miehen pitää kysyä vaimoltaan lupa, ennenkuin alkaa twiittaamaan vaikkapa hänen raskaudestaan. Mutta miten kysytään lupaa perheenjäseneltä, joka ei vielä ymmärrä puhetta? Mitä sanoo parinkymmenen vuoden päästä ihminen, jonka lapsuus ja nuoruus on dokumentoitu koko maailmalle, ihastuuko vai vihastuuko hän? Sitä emme voi vielä ennustaa, siksi neuvon varovaisuuteen. Lasten oikeuksien päivän lähestyessä muistutetaan aiheellisesti, että lapsillakin on oikeus yksityisyyteen.

Mutta onko vanhemmillakin samat oikeudet, jakavathan myös lapset vanhempiensa asioita netissä? Kun murkkua oikein ärsyttää, vanhempien nolot kommellukset livahtavat äkkiä esiin, mutta paljon asioita voi paljastaa epähuomiossakin. Ja vaikka oman jälkikasvunsa kanssa saisikin sovittua somesäännöt, se ei vielä riitä. Kotona kun saattaa vierailla lapsia ja nuoria, joille selfiet ja vloggaukset ovat jo niin arkipäiväinen juttu, ettei heille tule edes mieleen, että valokuvien tai videoiden julkaisemiseen pitäisi pyytää lupa isäntäväeltä. Jos joku ei halua esitellä kotiaan netissä, pitääkö hänen laittaa eteiseen tiedote: ”Tämä koti on somevapaata vyöhykettä”?

Viime viikolla Kaisa Leino kertoi tässä lehdessä diginatiivimyytistä, jonka mukaan nuoria ei tarvitse opettaa netin käytössä tai arvioimaan lukemaansa. Hän oli tyytyväinen siihen, että verkkotekstit tulevat pian osaksi opetussuunnitelmaa ja niitä aletaan käydä läpi kaikissa kouluissa. Vanhempien ei kuitenkaan kannata sysätä koko vastuuta koululle. Ehkä olisikin tarpeen tehdä perheen oma somestrategia, jossa määritellään kuka saa kenenkin asioista kertoa, missä välineessä ja kuinka paljon. Lapsia on hyvä muistuttaa myös siitä, että ihmisten some-elämä ei ole koko totuus, vaan positiiviset asiat yleensä ylikorostuvat. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, eikä somekaan ole puhtaasti hyvä tai huono juttu, vaan molempia. Hyvää on vaikka se, että some kutistaa maailman ja helpottaa yhteydenpitoa perheenjäseniin eri aikavyöhykkeidenkin yli.