Piilotettu aarre



Asiantuntija-apua somepalveluiden käyttöön

Olisinpa tiennyt nuorena…

johanna_janhonen_suur_jyvaskylan_lehtiTämä kolumni on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 13.6.2018.
Kirjoita viesti nuorelle itsellesi, kehotti psykoterapeutti Maaret Kallio Helsingin Sanomissa 31. toukokuuta. Hän oli haastatellut lehtijuttuaan varten viittä julkisuuden henkilöä ja pyysi lukijoitakin palaamaan omaan nuoruuteensa. Muistelu voi kuulemma auttaa ymmärtämään nykynuoria ja näkemään heidät uusin silmin. Viikko haasteen jälkeen tutkin Twitteristä, mitkä #olisinpatiennyt-pohdinnoista olivat suosituimpia.

Yksi katui sitä, että oli ottanut nuoruuteensa liian vakavasti, tehnyt uraa ja jättänyt huvittelut ja ryypiskelyt vähemmälle. Toinen taas oli sammumisen vuoksi missannut elämänsä keikan festareilla. Kolmas katui sitä, ettei lähtenyt ulkomaille, neljäs sitä ettei panostanut matikkaan. Toiset muistuttivat, ettei työuran alussa tarvitse tietää mihin päätyy, vaan omaa polkua ehtii etsiä vielä vanhempanakin. Se pitää paikkansa minunkin kohdallani, olisi ollut kovin lohdullista tietää, että vaikken saanutkaan kovasti haluamaani opiskelupaikkaa tiedotusopissa, voisin siitä huolimatta päätyä vielä kolumnistiksi.

Osa taas haikaili saamatta jääneiden omaisuuksien perään. Korkoa korolle -tekniikalla vähävarainenkin olisi voinut säästää, ja jos olisi nähnyt tulevaisuuteen, olisi voinut maksaa laskut ajoissa, valita oikeat lottonumerot ja jättää vinyylilevyt ja Pappa-Tunturit myymättä.

Kiusaaminen, yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne olivat jättäneet jälkensä moneen twiittaajaan. “Olisinpa tiennyt, että minulla on paljon ystäviä ja että minuakin voi joku rakastaa!” Koulukiusattu tuntee häpeää, jota ei kannata pitää vuosia sisällään, kertoi eräs, ei ainakaan viittätoista vuotta. Toinen taas häpesi sitä, että oli kovan kilpailuviettinsä vuoksi valinnut nuorena urheilujoukkueeseensa vain hyviä urheilijoita. Vasta aikuisena hän ymmärsi, että kaikki ovat hyviä jossain ja kaikkien pitää saada pelata. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen taas bloggasi koskettavasti vanhojen päivästä, jolloin hänen painoaan pilkattiin koulun keskusradiossa ja hän meni sisältä rikki. Paino ei kuitenkaan koskaan määritellyt sitä, että hän pääsi haluamiinsa kouluihin, että häntä rakastetaan tai sitä, että hän sai “suuren kunnian edustaa muita ihmisiä erinäisissä luottamustoimissa.”

 

 

Kallio itse tiivisti vastaukset näin: “Tavattoman moni on halunnut sanoa nuorelle itselleen, että tunteet ovat sallittuja. Että apua saa tarvita ja sitä kannattaa pyytää. Yksi keskeisimmistä viesteistä on #armollisuus itseä kohtaan. Että sinä riität, kykenet ja pystyt.”

Toivotan siis armollista, hyödyllistä ja hauskaa kesää niin nuorille kuin meille jo muutaman kesän enemmän eläneille!