Piilotettu aarre



Asiantuntija-apua somepalveluiden käyttöön

Periscope-huumaa Suomessa

Tämä kolumni on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 16.12.2015. 

johanna_janhonen_suur_jyvaskylan_lehtiSuomalaiset on villinnyt taas uusi somepalvelu, Twitterin omistama Periscope. Se yhdistää helpolla tavalla kolme asiaa: livestriimauksen (lue: videon reaaliaikaisen lähettämisen internetiin), chattauksen (katsojillakin on mahdollisuus antaa reaaliaikaista palautetta kommenttien tai sydämien avulla) ja lähetysten löydettävyyden. Siinä missä muiden kuin omien kavereiden Snapchat-tilejä on aika vaikea löytää, Periscope käyttää hyväkseen Twitteriä, jossa monella on jo valmiina laajat verkostot. Periscope auttaa lähetysten markkinoinnissa ilmoittamalla palvelun käyttäjille, että se-ja-se striimaa juuri nyt, mutta lähetyksiä voi etsiä myös kartan avulla.

Viime torstai-iltana testasin itse ensimmäistä kertaa Periscope-lähetystä. Jyväskylän Ikealla oli silloin juuri sopivan hiljaista, jotta saatoin kuvata pöytäkattauksia pelkäämättä, että lähetykseeni säntää yhtäkkiä muita asiakkaita höpöttämään. Julkisella paikalla saa toki kuvata, mutta videon julkaisemiseen on kohteliasta kysyä lupa, alaikäisten kohdalla taas lupa tarvitaan vanhemmilta.

periscope_laattaInstagram- ja Snapchat-videoihin verrattuna Periscope-videoissa on pari oleellista eroa: koska videot ovat suoria lähetyksiä, niitä ei ole mahdollista esikatsella tai muokata. Siksi niitä kannattaakin etukäteen vähän suunnitella, mahdollisesti myös vähän harjoitella, ihan niin kuin televisiossakin tehdään. Vuosi sitten olin MTV:n Seitsemän uutisissa haastateltavana. Ajatus siitä, että on satojen tuhansien suomalaisten edessä voisi hermostuttaa, mutta koko haastatteluprosessi studioon saapumisesta haastattelupalautteeseen asti oli niin hyvin hallittu, että ensikertalainenkin unohti hetkessä haastattelun katselijat ja keskittyi juttelemaan uutisankkureiden kanssa. Ja sitähän me haluamme – katsella rentoja ihmisiä, joilla on jotain mielenkiintoista sanottavaa. Parhaan tähän asti näkemäni skooppauksen teki Anssi Kela, joka päästi meidät kärpäsenä kattoon seuraamaan, mitä hän kertoi urastaan Sibelius-Akatemian opiskelijoille.

The Guardian -lehti listasi huhtikuussa 2015 vain kuukausi aiemmin lanseeratun palvelun erilaisia sisällöntuottajatyyppejä. Niitä löytyi kymmenen: toimittajat, kansalaisjournalistit, perverssit, jääkaappinsa sisällön tai lemmikkiensä esittelijät, erilaisten tuotepakkausten avaajat, kyselytunteja järjestävät ihmiset, autokaaharit, känniavautujat ja tekijänoikeuksia esimerkiksi elokuvissa tai konserteissa rikkovat ihmiset. Jännittävä nähdä, millaisia sisältöjä suomalaiset alkavat tuottaa, kun pahin ensihuuma on mennyt ohitse. Mutta yksi on varmaa: videoista on tullut oleellinen osa somesisältöjä: YouTuben katselukin on lisääntynyt vuoden aikana Suomessa 50 prosentilla.