Piilotettu aarre



Asiantuntija-apua somepalveluiden käyttöön

Someviestintäkin on vaikeaa

johanna_janhonen_suur_jyvaskylan_lehtiTämä kolumni on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 17.2.12016

Tuoreessa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli pysäyttävä juttu Teri Niitistä, joka lensi uudenvuoden päivänä Helsingistä New Yorkiin. Ennen koneen lähtöä hän kiinnitti huomionsa lähellä istuvaan naiseen, joka imetti lastaan. Niitin mielestä rinnan olisi voinut kaivaa esille vähän huomaamattomammallakin tavalla, joten hän nappasi kuvan syöttötilanteesta ja kirjoitti Instagram-kuvaansa kuvatekstiin: “Tiedän, että tästä päivityksestä nousee helvetinmoinen meteli, mutta olisiko liikaa pyydetty julkisilla paikoilla imettäviltä äideiltä, että he peittäisivät toimenpiteen huivilla.” Hän linkitti päivityksen myös Facebookiin ja Twitteriin ja niin kone lähti matkaan. Laskeutuessaan Amerikkaan hän huomasi olleensa oikeassa: somessa oli syttynyt varsin iso meteli ja tuohtuneet ihmiset latelivat jos jonkinlaisia herjoja ja herjauksia, joista “laita itse pussi päähän” oli sieltä lievimmästä päästä.

Jälkikäteen katsottuna reagointi meni hieman yli. Suomalaisistakin on tullut turhan herkkiä jakamaan tuomioita somessa. Jokainenhan meistä joskus mokaa, sillä kuten Helsingin yliopiston viestinnän professori Osmo A. Wiio aikanaan totesi: “Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa ja aina on olemassa joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.”

Tammikuun lopussa Tampereen yliopistolla järjestettiin Twitter-seminaari, jossa oli mukana myös urheilijoiden twiittailua tutkinut Riikka Turtiainen. Hänen suunnittelemansa puheenvuoro meni uusiksi Teemu Selänteen maahanmuuttokriittiseksi tulkitun viestinnän takia. MTV:n sivustolla haastateltu Turtiainen totesi muun muassa, että Selänteen tulisi harkita twiittejään tarkemmin, sillä tapauksen keräämä negatiivinen julkisuus voi hillitä muiden urheilijoiden intoa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Siksi ei kannata twiitata mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa, vaan asia pitäisi “muotoilla niin, ettei sitä ymmärretä väärin”. Kuten arvata saatat, myös Turtiainen sai kommentistaan palautetta: raiskausuhkauksia työsähköpostiinsa.

Vastikään minuunkin otettiin tuohtuneena yhteyttä, mysteerinen twiittini oli otettu henkilökohtaisena loukkauksena. Olin viestistä hyvin kiitollinen, sillä sen ansioista paitsi ymmärsin, miten Wiion laki taas toteutui, mutta samalla sain myös tilaisuuden kertoa muillekin mielensä kenties pahoittaneille, miten pitkä tarina niiden sadan merkin takana itse asiassa oli.

Mieti siis seuraavalla kerralla Wiioa, kun aiot jonkun tuomita. Jos vessan seinässä moititaan blondeja, kaivatko kuulakärkikynäsi esiin, vai kohautatko vain olkiasi? Maltti on valttia somessakin!