Piilotettu aarre



Asiantuntija-apua somepalveluiden käyttöön

S(u)omessa töissä

johanna_janhonen_suur_jyvaskylan_lehti

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 13.8.2014.

Saimme kesäkuussa uuden pääministerin, joka eroaa entisistä ja nykyisistä vallankäyttäjistä siinä, että hän suorastaan elää sosiaalisessa mediassa. Jyrki Katainen ei ole twiittannut ja presidentti Sauli Niinistön twiittaus loppui, kun hän tuli valituksi. Koska olemme kaikki tavallaan Alexander Stubbin työnantajia, häntä on helppo arvostella – veronmaksajia kiinnostaa enemmän se, miten hän aikoo nostaa Suomen lamasta kuin hänen treenipäiväkirjansa. Saamaansa kritiikkiin hän vastasi ettei hän ”puolustele” twiittejään, hän vain twiittaa. ”Hei porukat, Twitter on olemassa keskustelua varten. Työtä ja vapaa- aikaa. Kannattaa aina olla oma ittensä. Ei muuteta mitään.”

Sosiaalinen media tekee ajatusten jakamisen helpoksi ja juuri vapaa-ajan asioista on helppo avautua. Aikoinaan Nokia pelotteli minut lähes puolikuoliaaksi siitä, ettei työasioita saa jakaa netissä, joten hyvin pitkän aikaa esiinnyin verkossa vain nukkekotiharrastukseni kautta. Kun Nokia sitten vetäytyi Jyväskylästä vuonna 2009, olin ihmeissäni: miten työllistyä nukkekoteilijan nettimaineella? Aikojen kuluessa nukkekotiharrastukseni oli muuttunut some-harrastukseksi, perustin mm. Nukkekotiwikin vuonna 2006 samaan aikaan kun toin wikejä Nokian tuotekehityksen käyttöön. Siksi päätin, että mitä ei voi piilottaa, sitä pitää käyttää hyväksi ja perustin työnäytteeksi vielä englanninkielisenkin nukkekotiwikin. Ja niin minusta tuli ensin wikikonsultti, sitten some-asiantuntija.

Onko työnantajalla siis nykyään oikeus vaikuttaa siihen, mitä ihmiset sosiaalisessa mediassa jakavat? Monet organisaatiot ovat jo heränneet siihen, että olisi ihan kiva, jos työntekijät jakaisivat niihin liittyviä asioita verkostoilleen. Työhaastattelussa saatetaankin kysyä, onko hakija valmis viestimään julkisesti työnantajansa asioita. Ne, jotka jakavat työnantajan mielestä omituisia asioita, eivät haastatteluun edes pääse.

Tähän mennessä työnantajat ovat hermostuneet työntekijöiden työhön liittyvistä asiattomista nettipäivityksistä. Mutta entä jos joku asiantuntija ei halua kertoa verkossa työstään – milloin sanomattajättämisestä tulee ongelma?

Ja kun ihminen luo maineen työnantajansa avulla, kuka sen omistaa? Entinen Nokia-johtaja Tero Ojanperä perusti aikoinaan Twitteriin @TeroAtNokia-tilin, jolla on vielä nykyäänkin 2700 seuraajaa, kun uudemmalla @TeroOjanpera-tilillä on puolet vähemmän seuraajia. Englannissa pääministerit ovat twiitanneet vuodesta 2008 @number10gov-tilillä. Pitäisikö Suomenkin päättäjille avata omat tilit: @presidentti, @puhemies ja @paaministeri?